Lapsen edusta ja perheiden moninaisuudesta

Usein mediassa, ja myös tässä salissa, on puhuttu lapsen edusta. Olen usein miettinyt, että mikä tämä lapsen etu oikein on. Sitähän ei kysytä yleensä lapselta itseltään, vaan lapsen edun määrittelee aina joku aikuinen. Tästä skeptisyydestä huolimatta huomaan nyt puhuvani täällä tästä aiheesta.

Continue reading “Lapsen edusta ja perheiden moninaisuudesta”

Advertisements

Feminismin puolesta – puheeni Vihreiden puoluekokouksessa

Hyvät vihreät ystävät. Kuuntelin päivällä ilolla Ville Niinistön ja Outi Alanko-Kahiluodon puheita. Niissä puheissa Vihreät olivat idealistinen puolue, joka seisoo arvojensa ja periaatteidensa takana. Ajattelin: kunpa aina kuulostaisimme tältä!

Yksi noissa puheissa esille nostetuista periaatteista on tasa-arvo. Nyt käsittelyssä olevan poliittisen ohjelman luonnoksessa Vihreät julistautuvat rohkeasti feministiseksi puolueeksi. Pidetään se!

Continue reading “Feminismin puolesta – puheeni Vihreiden puoluekokouksessa”

Tehdään Helsingistä demokraattisempi, tasa-arvoisempi ja sateenkaariystävällisempi!

Huomisissa kunnallisvaaleissa ratkaistaan Helsingin tulevat päättäjät seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Ei ole ollenkaan sama, keitä valtuustoon pääsee, sillä eri puolueilla ja ehdokkailla on hyvin erilaisia painotuksia. Äänestämättä ei myöskään kannata jättää – joku muu kyllä aina käyttää sitä valtaa, jonka nukkuvien puolueeseen kuuluva jättää käyttämättä. Vihreät puhuvat lähipalveluiden, luonnon, halpojen vuokra-asuntojen ja joukkoliikenteen puolesta.

Continue reading “Tehdään Helsingistä demokraattisempi, tasa-arvoisempi ja sateenkaariystävällisempi!”

Tehdään Helsingistä sateenkaarikunta

Yksi vaaliteemoistani on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ystävällinen Helsinki. Sateenkaariteema saattaa kuulostaa hieman marginaaliselta kunnallisvaaliteemaksi. Itselleni se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt tuntevat olonsa turvallisiksi, tervetulleiksi ja vapaiksi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, on kuitenkin aina ollut yksi Helsingin parhaimpia puolia.

Vaikka Helsinkiä voikin kutsua Suomen homoystävällisimmäksi kunnaksi, ei kaikki ole vielä täydellistä. Koulun pihalla kaikuvat harva se päivä homottelu ja muut vähemmistöjä halventavat pilkkanimitykset. Kiusaaminen ei koskaan ole okei, mutta silloin, kun nimittely osuu, sillä voi olla vielä tavallistakin vakavammat seuraukset. Seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään pohtivalle nuorelle nimittely voi aiheuttaa ahdistusta ja itseinhoa vuosiksi eteenpäin. Homotteluun on pystyttävä puuttumaan välitunnilla.

Kaapista ulos tuleminen ei aina ole hetero-olettamuksen vuoksi ongelmatonta vanhemmillekaan. Liikunnassa, ja erityisesti seuraurheilussa tämä näkyy erityisen vahvana, mikä saa monet urheilua harrastavat lesbot ja homot pysymään visusti kaapeissaan. Asenteita on pyrittävä muuttamaan pelikentillä esimerkiksi Uskalla-kampanjan tapaisilla toimilla.

Liikunnan harrastaminen voi olla hankalaa myös sukupuolivähemmistöihin kuuluville. Sukupuoltaan korjaavalle henkilölle pukuhuoneen valinta vaikkapa uimahallissa ei ole lainkaan itsestään selvää. Helsinki voi aloittaa tekemällä kartoituksen liikuntatilojen käytettävyydestä transnäkökulmasta ja sen perusteella varmistamalla, että ainakin joissakin liikuntatiloissa on mahdollisuus vaihtaa vaatteet yksittäispukukopissa.

Vähemmistöjen kohdalla esiintyy myös rakenteellista syrjintää. Tämä tarkoittaa, että järjestelmä ei ota vähemmistöjä huomioon esimerkiksi palveluiden tuottamisessa. Päiväkodin työntekijä on ihmeissään lapsen kanssa, jolla on kaksi isää, yläasteen biologian tunnilla puhutaan vain heteroseksistä, terkkari olettaa, että parisuhteessa kuin parisuhteessa tarvitaan ehkäisyä, sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevaa pidetään masentuneena ja vanhainkodin työntekijälle ei tule mieleenkään, että herttainen mummo voisi olla kiinnostunut toisista naisista.

Rakenteellista syrjintää voidaan poistaa esimerkiksi lisäämällä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimättömyyden periaatteen toimintaa ohjaaviin dokumentteihin, vaikkapa tasa-arvosuunnitelmaan, jollainen monilla organisaatioilla on jo valmiina. Pitkälle päästään myös tietoa lisäämällä. Terveydenhuollon, päiväkodin, koulun ja vanhustenhuollon työntekijät voidaan kouluttaa kohtaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ilman ennakkoluuloja. Tietopaketti voi olla osa vaikkapa yhdenvertaisuuskoulutusta, jonka voi pitää esimerkiksi vapaaehtoisjärjestö kunnan tuella.

Helsinki voi nostaa vähemmistöjen syrjimättömyyden esille myös liittymällä Syrjinnästä vapaa alue -kampanjaan. Nuorisoasiainkeskus ja liikuntavirasto ovatkin jo mukana kampanjassa, mutta syrjimättömyyteen sitoutuminen on tärkeää kaikissa Helsingin kaupungin virastoissa ja laitoksissa. Kaupunki on myös merkittävä työllistäjä, ja Syrjinnästä vapaa alue -kampanjaan liittyminen parantaa myös kaupungin työntekijöiden asemaa.

Helsinki on kaupunki, jossa jo melko hyvin toteutuu kaikkien mahdollisuus olla sitä mitä on tarvitsematta pelätä henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Haluan, että Helsinki säilyy jatkossakin vähemmistöille avoimena kaupunkina ja vähemmistöjen kulttuurin mahdollistajana.

Nuoret mukaan päätöksentekoon!

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO julkaisi tänään kunnallisdemokratian pelastuspaketin. Kahtatoista teesiä on tänään naulattu kaupungintalojen oviin ympäri Suomea.

Olen todella ilahtunut siitä, että ViNOn mielestä demokratia kaipaa pelastamista. Omista vaaliteemoistani löytyy aivan samoja asioita, kuten lautakuntien avoimuus, avoin tieto, kaupunkilaisten ottaminen mukaan päätöksenteon valmisteluun sekä kaksiportainen päätöksentekomalli, jossa alueellisella tasolla päätetään kaavoituksesta, julkisesta liikenteestä ja terveydenhoidosta ja paikallistasolla lähikaavoituksesta, puistoista, kouluista ja muista lähipalveluista.

ViNO nostaa myös esille lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuudet politiikassa. Tämä on mielestäni tärkeä asia. Helsingissä ei tällä hetkellä ole nuorisovaltuustoa. Nuorisovaltuustoihin ja niiden vaikuttavuuteen liittyy kyllä monia ongelmia: niiden ei nähdä antavan mahdollisuuksia todelliseen kuulluksi tulemiseen ja vaikuttamiseen, vaan valtuustot muuttuvat helposti näennäisen kuulemisen paikoiksi. Nuorisovaltuustolta kysytään mielipidettä ja tehdään sitten kuitenkin ihan niin kuin tykätään, riippumatta nuorten mielipiteestä.

Nuorisovaltuustojen ongelmat eivät voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, ettei nuoria kuulla lainkaan. Nuorten osallistumismahdollisuuksia päätöksentekoon ja sen valmisteluun on lisättävä. Äänestysikäraja on laskettava kunnallisvaaleissa 16 vuoteen. Nuorilla on oltava aito vaikutusmahdollisuus. Ei riitä, että kerran vuodessa kysytään nuorten mielipidettä skeittirampista.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamisen voi kukin äänioikeutettu aloittaa keskiviikkona 17.10., kun ennakkoäänestys kunnallisvaaleissa alkaa. Käytä siis ääntäsi, ja äänestä nuorta!