Ihannevartaloista ja ihanista vartaloista

Uusi Suomi kertoo, että “suurella osalla suomalaistytöistä on on vaikeuksia hyväksyä itseään sellaisena kuin ovat”. Juttu antaa ymmärtää, että tämä on “Järkyttävä tieto suomalaisten tyttöjen ajatuksista”. Minua tieto ei yllättänyt. On silti melkoisen shokeeraavaa luettavaa, että lähes 90 % kyselyyn vastanneista toivoisi olevansa hoikempia.

Mikä on vikana yhteiskunnassa, joka saa näin monet nuoret naiset tyytymättömiksi itseensä? Miten tällainen voi olla okei? Miksei asialle tehdä jotain?

Kyseinen Mannerheimin lastensuojeluliiton tutkimus osoittaa, että yhteiskunnan luomat sukupuoliroolit, niiden määrittämät ihannevartalo ja käyttäytymismallit voivat olla hyvin tuhoisia tyttöjen itsetunnolle. Vaikka kyselyssä ei tutkittukaan yhteyttä poikien ihannevartalon ja itsetunnon välillä, uskaltaisin veikata, että tulokset olisivat samansuuntaisia.

Jos nuorten pahoinvointia halutaan tosissaan vähentää aktiivisella sosiaalipolitiikalla, meidän sietäisi samalla varmistaa tarkkaan, etteivät yhteiskunnan näkymättömät mekanismit vie pohjaa kalliilta tukitoimilta. Ei ole järkeä antaa yhdellä kädellä ja samanaikaisesti ottaa toisella.

Yhteiskunnallisia normeja on hankala muuttaa, mutta positiiviseen kehonkuvaan voidaan vaikuttaa paljon esimerkiksi vaatimalla mainonnalta terveellisempää lähestymistapaa. Minä en ainakaan halua katsella sairaalloisen laihoja, puolialastomia ja naista esineellistäviä bikinimalleja bussipysäkeillä.

Nuortenlehdet, televisio-ohjelmat, opettajat ja terveydenhoitajat voisivat aivan hyvin kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat sen sijaan, että kertoisivat, millaisia heidän pitäisi olla. Tämä ei koske pelkästään tuskastelua oikeanlaisesta vartalotyypistä, vaan kaikkia iloja ja suruja maan ja taivaan väliltä.

Sinä ja minä voimme myös tehdä saman. Vaikkei minulla olekaan mallin vartaloa, olen tyytyväinen kehooni juuri sellaisena kuin se on. Ole sinäkin!