Kuka onkaan äänessä, kun keskustellaan seksikaupan laillistamisesta?

Tänään sosiaalinen media on pullollaan keskustelua seksin oston täyskiellosta, jota oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ilmoitti alkavansa ajaa. Se, että asiasta ollaan hyvinkin erimielisiä, ei minua yllättänyt. Yksi asia minua kuitenkin häiritsee ylitse muiden. Suurin osa keskustelijoista näyttää olevan miehiä.

Vaikka prostituoiduista suurin osa on naisia, juuri miehillä näyttäisi olevan asiaan eniten sanottavaa. Anna Kontulaakin kommentoineet ovat enimmäkseen miehiä. Tai ehkä tämä ei sittenkään ole niin yllättävää. Jännästi suurin osa miehistä nimittäin tuntuu myös olevan seksikaupan täydellisen dekriminalisoinnin puolella.

Minua kiinnostaisi tietää, mistä tämä miesten asiantuntemus tähän aiheeseen oikein kumpuaa. Tuskin ainakaan omakohtaisesta kokemuksesta prostituoituna. Kontula sentään on tutkinut seksiä myyneitä vuosia.

Minun on henkilökohtaisesti hyvin vaikeaa muodostaa mielipidettä asiasta, ainakaan Suomen kontekstissa. Maailmanlaajuisesti näyttää kuitenkin siltä, että ihmiskauppa on erittäin vahvasti sidoksissa prostituutioon, ja että seksin oston laillistaminen on lisännyt ihmiskauppaa valtavasti. Kertokaapa siis minulle, seksikaupan dekriminalisoinnin puolestapuhujat: onko Suomi todella niin erityinen maa, että täällä suurin osa prostituoiduista ei olisi ihmiskaupan uhreja?

Epäilemättä prostituoituja on kuunneltava lainsäädännöstä päätettäessä. Mutta pääsevätkö ne ihmiskaupan uhrit lopulta ääneen edes silloin?