Tehdään Helsingistä sateenkaarikunta

Yksi vaaliteemoistani on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ystävällinen Helsinki. Sateenkaariteema saattaa kuulostaa hieman marginaaliselta kunnallisvaaliteemaksi. Itselleni se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt tuntevat olonsa turvallisiksi, tervetulleiksi ja vapaiksi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, on kuitenkin aina ollut yksi Helsingin parhaimpia puolia.

Vaikka Helsinkiä voikin kutsua Suomen homoystävällisimmäksi kunnaksi, ei kaikki ole vielä täydellistä. Koulun pihalla kaikuvat harva se päivä homottelu ja muut vähemmistöjä halventavat pilkkanimitykset. Kiusaaminen ei koskaan ole okei, mutta silloin, kun nimittely osuu, sillä voi olla vielä tavallistakin vakavammat seuraukset. Seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään pohtivalle nuorelle nimittely voi aiheuttaa ahdistusta ja itseinhoa vuosiksi eteenpäin. Homotteluun on pystyttävä puuttumaan välitunnilla.

Kaapista ulos tuleminen ei aina ole hetero-olettamuksen vuoksi ongelmatonta vanhemmillekaan. Liikunnassa, ja erityisesti seuraurheilussa tämä näkyy erityisen vahvana, mikä saa monet urheilua harrastavat lesbot ja homot pysymään visusti kaapeissaan. Asenteita on pyrittävä muuttamaan pelikentillä esimerkiksi Uskalla-kampanjan tapaisilla toimilla.

Liikunnan harrastaminen voi olla hankalaa myös sukupuolivähemmistöihin kuuluville. Sukupuoltaan korjaavalle henkilölle pukuhuoneen valinta vaikkapa uimahallissa ei ole lainkaan itsestään selvää. Helsinki voi aloittaa tekemällä kartoituksen liikuntatilojen käytettävyydestä transnäkökulmasta ja sen perusteella varmistamalla, että ainakin joissakin liikuntatiloissa on mahdollisuus vaihtaa vaatteet yksittäispukukopissa.

Vähemmistöjen kohdalla esiintyy myös rakenteellista syrjintää. Tämä tarkoittaa, että järjestelmä ei ota vähemmistöjä huomioon esimerkiksi palveluiden tuottamisessa. Päiväkodin työntekijä on ihmeissään lapsen kanssa, jolla on kaksi isää, yläasteen biologian tunnilla puhutaan vain heteroseksistä, terkkari olettaa, että parisuhteessa kuin parisuhteessa tarvitaan ehkäisyä, sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevaa pidetään masentuneena ja vanhainkodin työntekijälle ei tule mieleenkään, että herttainen mummo voisi olla kiinnostunut toisista naisista.

Rakenteellista syrjintää voidaan poistaa esimerkiksi lisäämällä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjimättömyyden periaatteen toimintaa ohjaaviin dokumentteihin, vaikkapa tasa-arvosuunnitelmaan, jollainen monilla organisaatioilla on jo valmiina. Pitkälle päästään myös tietoa lisäämällä. Terveydenhuollon, päiväkodin, koulun ja vanhustenhuollon työntekijät voidaan kouluttaa kohtaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ilman ennakkoluuloja. Tietopaketti voi olla osa vaikkapa yhdenvertaisuuskoulutusta, jonka voi pitää esimerkiksi vapaaehtoisjärjestö kunnan tuella.

Helsinki voi nostaa vähemmistöjen syrjimättömyyden esille myös liittymällä Syrjinnästä vapaa alue -kampanjaan. Nuorisoasiainkeskus ja liikuntavirasto ovatkin jo mukana kampanjassa, mutta syrjimättömyyteen sitoutuminen on tärkeää kaikissa Helsingin kaupungin virastoissa ja laitoksissa. Kaupunki on myös merkittävä työllistäjä, ja Syrjinnästä vapaa alue -kampanjaan liittyminen parantaa myös kaupungin työntekijöiden asemaa.

Helsinki on kaupunki, jossa jo melko hyvin toteutuu kaikkien mahdollisuus olla sitä mitä on tarvitsematta pelätä henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Haluan, että Helsinki säilyy jatkossakin vähemmistöille avoimena kaupunkina ja vähemmistöjen kulttuurin mahdollistajana.

Advertisements

Koulumaailma = julma maailma?

Olin tänään Helsingin Asema-aukiolla jakamassa vihreiden koulupoliittisia tavoitteita Lahdessa julistetun koulurauhan kunniaksi. Julistus muistuttaa, että koulumaailma voi olla julma maailma. Kiusaamista ja syrjintää esiintyy kaikissa oppilaitoksissa tasosta riippumatta, sekä toisten oppijoiden että opettajien taholta.

“Homo” on koulujen pihoilla, ja muuallakin, yleisesti kuultu sana. Usein sillä ei kuitenkaan kerrota seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan pyritään halventamaan toista. Samaan tarkoitukseen kelpaa myös “huora”, haukuttavan sukupuolesta riippuen. Hyvä sukupuolineutraali haukkumasana puolestaan on “vammainen”. Opettajat eivät aina puutu asiaan, koska “sehän on aivan tavallista”.

Kenenkään ei pitäisi kuulla itsestään käytettävän halventavia ilmaisuja. Erityisen tuomittavaa on sellaisten sanojen käyttö, jotka samalla vesittävät myös sukupuolten tasa-arvoa, seksuaalivähemmistöjen hyväksyntää ja vammaisten oikeuksia. Nämä ovat teemoja, joiden itsestäänselvästi pitäisi kuulua kaikkien koulujen tasa-arvo- ja asennekasvatukseen.

Koulurauhan julistus ja vihreiden tempaus muistuttavat, että koulumaailmassakin kaivataan kunnioitusta erilaisuutta kohtaan. Kunnioitus kumpuaa yhteisöllisyydestä, siitä että kaikki tuntevat olevansa samaa yhteisöä. Yhteisöllisyys taas ei rakennu itsekseen, vaan sitä on aktiivisesti edistettävä koulun arjessa. Keinoina voivat olla vaikka vaikka kerho- ja harrastusmahdollisuuksien lisääminen, yhteiset hengailutilat – ja esimerkin voimaa. Opettajien on pystyttävä osoittamaan, ettei kiusaaminen ja syrjintä voi olla hyväksyttävää.

Muistakaamme siis kaikki, sekä nuoret että aikuiset, että erilaisuus on rikkautta. Vaikka kaikki olemme erilaisia, olemme kuitenkin samanarvoisia!