Hyötyä vai eikö hyötyä? Siinä vasta pulma

Kolme Global Young Greensin kongressipäivää Dakarissa ovat opettaneet, että Afrikassa mikään ei toimi kuten länsimaalainen olettaisi.

Ensinnäkin: ohjelma alkaa aina myöhässä. Aina. Eikä nyt puhuta akateemisesta vartista, vaan pikemminkin tunnista. Toiseksi: mikään ei oikein pelaa kunnolla. Sähköä tulee vain silloin tällöin, aurinko paistaa niin kirkkaasti, ettei videotykin kuva näy, eikä netti tietenkään toimi. Vessapaperi on lopussa, pöntöt tukossa, eikä lämpimästä suihkusta kannata edes uneksia.

Kolmanneksi: päätöksenteko on suorastaan ylimaallisen hankalaa. Yhteisymmärrykseen pääseminen yksinkertaisimmistakin asioista, kuten äänestyskäytännöistä, tuntuu kestävän vuosia. Ei vaadi valtavia selvänäkijän taitoja arvata, että neljän maantieteellisen alueen – Afrikan, Euroopan, Amerikoiden ja Aasian–Tyynenmeren – kannat eroavat toisistaan, mutta ei tässä vielä kaikki. Kongressidelegaatit seurasivat ällistyksensekaisella huvittuneisuudella Afrikan alueellisen kokouksen toimintaa: keskustelu tapahtui pääosin huutamalla, ja “keskustelijat” näyttivät olevan valmiita käymään kiinni toistensa kurkkuihin minä hetkenä hyvänsä.

Mutta ihme ja kumma: kongressin viimeisen liittokokouspäivän lopputulemana meillä on muutama hyväksytty aloite sekä uusi, 16-henkinen ohjausryhmä. Kongressin päätteeksi tekisi kuitenkin mieli kyseenalaistaa koko touhun järkevyys – eikä tämä johdu vain Afrikasta. Valtavasti työtä, aikaa ja energiaa on kulutettu, jotta vajaa sata nuorta saadaan lennätettyä kaikkialta maailmasta viettämään kolme päivää samassa paikassa samaan aikaan. Oliko tästä kaikesta mitään hyötyä?

Osallistujille kongressi oli varmasti elämys. He tutustuivat uuteen maahan, maanosaan, ihmisiin ja maailmankatsomuksiin. Mutta entäpä yksilöllisen hyödyn ylittävä yhteiskunnallinen merkitys? Onko maailma tämän kongressin jälkeen vihreämpi paikka? Tuskinpa – valtavan resurssien tuhlaamisen vuoksi pikemminkin päinvastoin. Global Young Greens toimii verkostona erittäin heikosti, kongressien välillä oikeastaan olemattomasti, ja sen vahvistaminen on äärimmäisen hidas ja turhauttava prosessi. Uuden ohjausryhmän valitsemisen lisäksi kongressilla ei ollut minkäänlaista tavoitetta. Onko siis ihme, jos mitään ei saavutetakaan?

Toivottavasti uusi ohjausryhmä on minua optimistisempi onnistumismahdollisuuksiensa suhteen! Ja kukapa tietää, seuraavassa kongressissa kaikki voi olla jo toisin.

Advertisements

Global Young Greens tuli taloon!

Maailman vihreiden nuorten kongressi siirtyi tänä aamuna ensimmäisen päivän kongressipaikastaan samoihin tiloihin Global Greensin kongressin kanssa. Ympärillämme on auditorioita, palmuja, valtavasti eri kokoisia telttoja ja uima-allaskin. Huomenna paikalla on myös viitisen sataa ihmistä eri mantereilta keskustelemassa yhdessä vihreästä politiikasta. Tänään enemmistön muodostamme vielä me nuoret.

Global Young Greensin kongressin kantavana ajatuksena on yhdessä oppiminen. Ensimmäisenä kongressipäivänä pohdimme dialogissa, mitä on olla vihreä eri puolilla maailmaa. Vihreys merkitsi toisille kestävää kehitystä, toisille demokratiaa tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jotkut korostivat vihreyttä elämäntapana, toiset koulutusta ja kolmannet poliittista toimintaa. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän harmoninen – jokainen saattoi allekirjoittaa erilaiset määritelmät osaksi omaa vihreyttään, vaikka painotukset olivatkin erilaisia.

Erot tulivat esille toisen kongressipäivän workshopeissa. Seksuaalioikeuksia käsitelleessä Sexual and Reproductive Rights -sarjassa puhuttivat homoseksuaalisuus, abortti ja miehet seksuaalisen väkivallan uhreina. Keskustelussa molemmat osapuolet pääsivät ääneen, ja keskustelujen sävy oli ennemmin ymmärtävä kuin tuomitseva. Aivan kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan saaneet ymmärrystä osakseen – näkemys, jonka mukaan aviopuolisoaan ei voi raiskata, tuomittiin yksimielisesti.

Päivän päätteeksi mielipiteet olivat lähentyneet toisiaan, mutta ymmärtäminen tai tuomitseminen riippuivat usein teknisistä seikoista. Abortti sallittiin raiskauksen uhrille, mutta naisen oikeudesta päättää omasta vartalostaan ei päästy yhteisymmärrykseen. Periaatteen tasolla mielipiteet eivät muuttuneet – ehkä se vaatii pidemmän prosessin.

Viimeisenä kongressipäivänä yhteisymmärrystä olisi kuitenkin löydettävä – kongressi huipentuu liittokokoukseen, ja GYG tekee päätökset lähtökohtaisesti konsensusperiaatteella.

I’m illegal in Senegal!

It was just few weeks before the Congress when it happened. I’d been excited about getting to Senegal, since I’d never visited Africa before. But when I was searching some information about LGBT rights in Senegal, I realized I’m illegal here.

The CastleGayGuide informs us: “Senegal specifically outlaws same-sex sexual acts, and has prosecuted men accused of homosexuality in the past. Homosexuals face routine discrimination in the society. ” Swell, I feel so welcome.

Well, at least there’s one bright side in not having my girlfriend here. It would have been difficult to refrain from illegal activities had she been with me. Still, it’s a poor consolation, really.

I very much wonder the decision to have the Global Young Greens and Global Greens Congresses in Senegal in the first place. I’ve heard no good reasons for it – apparently it’s political. In my opinion, that should be exactly the reason why not to have the Congresses here. For me, value liberalism is a core green value, and the movement has always been open to all sexual minorities. As it is, we are showing political and financial support to a state who does not respect human rights.

Hopefully the situation will change soon. The newly elected president Macky Sall declared his intention to handle the question “with responsibility” and to transform Senegal into a modern society. Maybe it’s not much, but it sure is better than before. Actually, during the Campaign, Sall was attacked by the former president Wade because of this expression of support.

As it is, I don’t really feel this Congress is for me.

From globallyoungreens.wordpress.com

Celebration in Senegalese style

I haven’t seen any news of the presidential election in Senegal, but still the result couldn’t be clearer. The atmosphere in Dakar yesterday was incredible. Everybody was on the streets – or at least the supporters of Sall.

Picture: www.lupho.de

We drove in cars around the city, the Global Young Greens Congress participants on the open trucks. We had a huge sound system, the music was loud, everybody was yelling. We started with a couple of cars. Suddenly, a crowd of people – women and men alike, mostly young, some children, even small babies – emerged from nowhere, starting to follow us by foot. Other cars, even taxis joined the parade. We drove around the city for hours, singing and partying. There was no police anywhere, even though we made so much noise everybody woke up. The people came to the windows, doors, and roofs to wave and celebrate with us. Even we guests felt the excitement, energy and pouring joy of the people.

In Finland I experienced something similar when the country won the world championship in ice hockey. But that’s sports – the politics is a different thing. There was no partying on the streets after the presidential elections in February. Why not? Because of the cold? But is that not just an excuse? Anyhow, the police would have been there in 10 minutes, putting a full stop for the party before it even began.

All quiet in the Western African front

It’s peaceful in Dakar just before the second round of the presidential elections in Senegal. The current president Abdoulaye Wade – who, I was told yesterday, is really over 90 years old contrary to the “official” age – is contested by the opposition candidate Macky Sall. Some protests, possibly violent, were expected to occur. Therefore the preparation team of the Congresses of the Global Young Greens and Global Greens, taking place just after the elections, have had some extra trepidations.

Everything seems to be peaceful, though. Yesterday, arriving from the airport through the city, we saw nothing going on on the main square. The prep team is accommodated in Oceanium, situated just behind the presidential palace – yet, all is quiet. Maybe it’s because the locals seem to be confident of Sall’s victory, although he got less votes on the first round than Wade. There were 13 opposition candidates then, though. So if the opposition manages to combine their forces, as they sound determined to do, it should be possible for the country to change the leader. Wade has been president since 2000, and I think nobody should have the power for too long.

Tonight we’ll hear how it is going to be.